KirjauduTänä vuonna päätin antaa itselleni syntymäpäivälahjaksi valokuvausretken Yyteriin. Yyteri on minulle akkujenlatauspaikka ja sivutuotteena saan muistoksi valokuvia. Tai ehkä nykyään menen sinne ensisijaisesti valokuvaamaan ja samalla lataudun itse.
Yyterin valokuvaamisen aloitin varsinaisesti vuonna 2005, jonka jälkeen olen käynyt siellä kuvaamassa reilusti yli 200 kertaa. Matkan varrella olen järjestänyt kaksi Yyteri-aiheista valokuvanäyttelyä: 2008 Luontotalo Arkissa ja 2011 Poriginal Galleriassa.
Aloitin tuttuun tapaan valmistautumisen jo edellisenä iltana. Tarkistin säätiedot useammasta nettipalvelusta, pakkasin kamerarepun ja otin lämpimät vaatteet esille valmiiksi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin jättää kuvauksellinen valo käyttämättä palelun takia. Heti työpäivän jälkeen tekisin pikaisen vaatteiden vaihdon ja suuntaisin suoraan rannalle. Yritin jo etukäteen arvailla, millaista valo olisi ja suunnitella, mitä haluaisin kuvata.
Vanhoja valokuvia minulla on Yyteristä joitakin kymmeniä tuhansia ja yritän löytää jokaisella reissullani jotakin uutta. Se ei ole useinkaan helppoa. Haaveenani olisi joskus saada aikaiseksi Yyteri-aiheinen valokuvakirja. Monta kertaa mietin kuvausaiheita sen kannalta, mitä kirjasta vielä puuttuisi. Aiempina vuosina kuvasin ehkä enemmän yksityiskohtia, joista ei välttämättä käynyt ilmi, mistä kuvat on otettu. Viime aikoina olen pyrkinyt tunnistettavampiin maisemiin.
Syntymäpäivänäni paistoi aurinko. Sää näytti suunnilleen sellaiselta kuin olin kuvitellutkin. Ehdin perille puoli kolmen maissa, kun päivän parhaat valokuvaustunnit olivat juuri alkamassa. Talvella on mukava kuvata, sillä auringon nousut ja laskut osuvat päiväsaikaan. Kesällä joutuu valvomaan, eikä se ole minun vahvuuteni.
Aloitin kierrokseni Meriravintolan kulmalta ja päädyin kulkemaan vanhoja tuttuja reittejäni Keisarinpankin kupeilla. Mielestäni onnistuneimman kuvan sain lähes ravintolan kulmalla olevasta jyhkeästä käkkärämännystä. Olen yrittänyt kuvata sitä lukuisia kertoja, mutta lähes aina on tuntunut siltä, että puun kiehtova muoto ei ole päässyt kuvissa oikeuksiinsa. Taustapuolelta kuvattaessa itse puu jää lähes aina ilman valoa. Etupuolelta kuvatessa sen muodon hienot yksityiskohdat jäävät osittain piiloon ja taustan dyyniharjanne saa puun näyttämään vaatimattomammalta kuin se onkaan.
Keisarinpankin käkkärämänty. 18.1.2013 klo 14.52.
Tätä nykyä kanniskelen mukanani pientä taskukameraa, jolla saa kätevästi otettua panoraamakuvan yhdellä pyyhkäisyllä. Kuvanlaatu isokennoisessa pikkukamerassa riittää parhaimmillaan jo yli metrin levyisiin tulosteisiin. Järjestelmäkameralla kuvatessa panoraamat ovat hankalampia jo senkin takia, että valmiin sommitelman näkee vasta kotona tietokoneen ääressä. Jos panoraama näyttää pikkukameran näytöllä oikein lupaavalta, kuvaan näkymän usein vielä järjestelmäkamerallani.
Talvinen auringonlasku Keisarinpankin juurella. 18.1.2013 klo 15.21.
Auringonlasku oli oikein hieno ja värikäs, ja minulla oli kova kiire yrittää saada se taustaksi jollekin kiinnostavalle kohteelle. Kivan maisemakuvan ja huippukuvan ero on usein etualan sommittelussa. Säpin majakasta otetussa kuvassa etuala taisi jäädä kuitenkin turhan tyhjäksi.
Säpin majakka tammikuussa. 18.1.2013 klo 16.04.
Syntymäpäiväreissullani perjantaina näin upean auringonlaskun ja vietin kaksi hienoa tuntia Porin parhaissa maisemissa. Niinpä lähdin heti sunnuntaina uudelleen.
Ulkoilijat rantadyyneillä. 20.1.2013 klo 12.07.
Kävelijä jäällä. 20.1.2013 klo 15.34.
Visa