Blogit

Minä ja ystäväni Anna-Mari Siekkareiden keikalla Bar Kinossa 2012.

Muuttaessani Poriin luulin kaipaavani Helsingistä muun muassa ja etenkin Tavastiaa. Ei ole tarvinnut ikävöidä! Bar Kino on osoittautunut vähintään Tavastian veroiseksi. Lisäksi siellä on usein aivan käsittämättömän hyvin tilaa.

Käväisimme Mu Pori -verkkosivustojen talkooporukan kesken Porin yössä nyt perjantaina 22.3., ja taas kerran yllätyin siitä, miten paljon elävää musiikkia perjantai-iltana oli tarjolla. Aloitimme kilistelemällä ja vaihtamalla kuulumisia Antonissa. Siellä setin tarjoilivat Julle Kallio ja Jaakko Kotiniemi.

Saavuin Poriin ensimmäisen kerran elämässäni keskisen Suomen suunnasta eli ajoin Kankaanpään suunnasta ohi Keskusta-kyltin kääntyäkseni Karjarannan tielle. Minua oli neuvottu suunnistamaan kohti vesitornia. Ja totta tosiaan; Poria lähestyessäni näin jo kaukaa korkean savuavan tiilipiipun, mielenkiintoisen kirkontornin ja jykevän vesitornin.

Noin vuoden ajan tarvitsin sitä suunnistamiseen, mutta senkin jälkeen se on säilynyt rakkaana maamerkkinä.

Olen asunut kohta kolme vuotta Porissa. Koko tämän ajan yksi rakennus ylitse muiden on vetänyt minua puoleensa. Ensimmäisen Porin-vuoteni asuin ihan sen naapurissa.

Tämä rakennus on Otava. Se valmistui 1857 hotelli-ravintolaksi ja toimi hotellina aina vuoteen 1985 saakka. Lopettaessaan se oli Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut hotelli-ravintola. Mikä vahinko, että se ei selvinnyt 2000-luvulle alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Pori on aina ollut yksi lempikaupungeistani maailmassa. Lapsuuden ja nuoruusajan kävin täällä mummolassa, kaikki lapsuuteni kesät olen viettänyt Noormarkun Poosjärvellä.

Eilen olimme Jussilan Tarun kanssa Yle Satakunnan radioaalloilla Mu Pori o kaunis -jutun tiimoilta klo 11.40 alkaen. Jännitti, mutta rennon ja symppiksen juontajan Rami Koivulan avustuksella suoriuduimme kunnialla ja kivuttomasti. No, kylmä oli mutta muuten mukavaa ja hauska kokemus.

 Matkalla haastattelupaikalle Raatihuoneen edustalle.

Koulupäivän päätteeksi ajoin suoraan Porin Puuvillaan Satakunnan kansan toimittaja Asta Matikaisen haastateltavaksi. Huomenna olisi tämän sivuston virallinen avajaispäivä ja tapahtumasta tehtäisiin juttu päivän lehteen.

Kuva, jonka otin puussa tietämättä, miltä ottamani kuva näyttäisi. Puhumattakaan siitä, miltä Heikki Westergårdin kuva minusta puussa kuvaamassa näyttäisi!

Mää oo entine porilaine. Syntyny Noormarku sairaalas yhten pimmeen joulukuisen aamun kello kahreksa nolla kaks viiskymment viis vuat sitt. Rokotettu ja Pori maalaiskunnass kansakoulu käyny. Peruskoulutoristukses sanotaa, ett o suarittanu keskikoulu kuusluakkase tyttökoulujärjetelmä mukkaa. Ja ylioppilastoristuski o, mutt senjälkee muuttanu muual opiskelemaa ja sen koommi ei oo Poris asunu, vaikk tääll ain sillo tällö käyki.

Kyll mää takasi Porri meinasi, mut en oo viä toimertunu. Tuli mutkii matkaa, ko meni naimisii toispaikkakuntalaise miähe kans kolmekymment vuatt sitt. Ja miäs ei voi kotokaupungistas pois muuttaa. Mut antakaa mu nauraa. Tänä päivän se viättää Poris enemmä aikaas ko koton. Tyä on se sinn tuanu. Maailmakirjat o iha sekasi. Mää oo tääll kahresara kilometri pääss ja hän praataa siä jo iha porilaist. Kyll mää nauti! Ja varmaa eläkepäivin mää kirjani ja kortteerini sinn taas siirrä. Ans kattoo ny.

Tyä pittää muaki kiireess. Kesät o vähä lokosampaa aikaa. Sillo mull o aikaa funteerat ja muistell kaikkee hyvvää – lapsuutt ja nuaruutt. Emmää mittää Pori nykymenost tiä, mutt hyvi muista kaikk vanhat asiat. Niinku Manteli flikkoje lehmät, Miina-muari Pori kauppahalli eteise vaaka viäress, kuplahalli Kirjuriss ja maauimala Isosmäess. Kesät oli pitkii, lämpösii ja ain paisto aurinko. Nykyää ne väittää, ett Suame aurinkoisi kaupunki o valla joku muu. Mutt ei pir paikkaas. Pori se o kaikkei aurinkoisi. Siä o Yyteri kuumat sannakki. Ei ne oo mihinkää hävinny, vaikk mone ihmise kengät o siält lähtiess ollu hiakkaa täynn.

Voi antakaa mu muistell. Saatte teki vähä romatiikkaa elämäänne. Ja voi oll, ett määki täss viä jottai uut porilaisuurest opi.

Keskuspuistosta löytyy paljon tekemistä. Tällä kertaa menimme luistelemaan. Vaikka kevätaurinko on jo antanut todisteita olemassaolostaan, talvi ja jää sinnittelevät itsepintaisesti, joten vielä ehtii! :)

- Ai muutit Poriin... Eiks se oo aika juntti mesta ja eikö siellä ole aika rumaakin.

- Itse asiassa siellä on tosi kaunista ja paljon elämää... Ei se musta...

Selityksen makua. Tästä syystä syntyi Mu Pori o kaunis. Jotta ei aina tarvitsisi vakuutella asian olevan toisin. Mu Pori syntyi myös siitä syystä, että me porilaiset avaisimme silmämme niille aarteille, joita ympärillämme on. Sille, että Pori ei oikeasti ole p*skempi paikka.

Minä olen Taru ja Pori on avannut minun silmäni. Muutin tänne syksyllä 2010 pääkaupunkiseudulta.