Ai mää vai?

Mää oo entine porilaine.  Syntyny Noormarku sairaalas yhten pimmeen joulukuisen aamun kello kahreksa nolla kaks viiskymment viis vuat sitt. Rokotettu ja Pori maalaiskunnass kansakoulu käyny.  Peruskoulutoristukses sanotaa, ett o suarittanu keskikoulu kuusluakkase tyttökoulujärjetelmä mukkaa.  Ja ylioppilastoristuski o, mutt senjälkee muuttanu muual opiskelemaa ja sen koommi ei oo Poris  asunu, vaikk tääll ain sillo tällö käyki.

Kyll mää takasi Porri meinasi, mut en oo viä toimertunu.  Tuli mutkii matkaa, ko meni naimisii toispaikkakuntalaise miähe kans kolmekymment vuatt sitt.  Ja miäs ei voi kotokaupungistas pois muuttaa.  Mut antakaa mu nauraa.  Tänä päivän se viättää Poris enemmä aikaas ko koton.  Tyä on se sinn tuanu. Maailmakirjat o iha sekasi.  Mää oo tääll kahresara kilometri pääss ja hän praataa siä jo iha porilaist.  Kyll mää nauti! Ja varmaa eläkepäivin mää kirjani ja kortteerini sinn taas siirrä. Ans kattoo ny.

Tyä pittää muaki kiireess.  Kesät o vähä lokosampaa aikaa. Sillo mull o aikaa funteerat ja muistell kaikkee hyvvää – lapsuutt ja nuaruutt.  Emmää mittää Pori nykymenost tiä, mutt hyvi muista kaikk vanhat asiat.  Niinku Manteli flikkoje lehmät, Miina-muari Pori kauppahalli eteise vaaka viäress, kuplahalli Kirjuriss ja maauimala Isosmäess.  Kesät oli pitkii, lämpösii ja ain paisto aurinko. Nykyää ne väittää, ett Suame aurinkoisi kaupunki o valla joku muu.  Mutt ei pir paikkaas.  Pori se o kaikkei aurinkoisi.  Siä o Yyteri kuumat sannakki.  Ei ne oo mihinkää hävinny, vaikk mone ihmise kengät o siält lähtiess ollu hiakkaa täynn.

Voi antakaa mu muistell.  Saatte teki vähä romatiikkaa elämäänne. Ja voi oll, ett määki täss viä jottai uut porilaisuurest opi.