Kirjaudu
Sain eilen osallistua Keski-Porin kirkon Lucia-juhlaan – ja mikä upea juhla se olikaan! Enpä olisi tummanpuhuvan kaupungin halki kirkkoon kiiruhtaessani arvannut, mikä valon riemu ja sielun ilo perillä odottikaan! Jos olisin tiennyt, en olisi aiemmin viikolla murehtinut hetkeäkään päivän lyhyyttä, maan lumettomuutta tai kirkasvalolampun puutetta, perjantainen Lucia-juhla antoi valohoitoa monen viikon edestä.
Keski-Porin kirkon lämmin valo ja kutsuva tunnelma tarjosivat upeat puitteet herkälle juhlahetkelle. Juhlassa esiintyneet nuoret, Porin Lucia 2013 Eveliina Passilahti ennen kaikkea, lauloivat hienosti. Carola Häggkvistin kauneimpiin lauluihin kuuluvan Himlen i min famnin porilaisversio jää soimaan sydämeen pitkäksi aikaa.
Lumeton ja kylmä vuodenaika saa janoamaan valoa. Juhlahetkiin valo tuo hohtoa ja arvokkuutta, ja erityisesti valoa kaipaa arkeen, kun päivä painuu niin kovin aikaisin mailleen. Kaikkein eniten olen tänä syksynä kaivannut valoa pyörä- ja kävelyteille, joilla taistellaan moni paikoin kulkutilasta umpipimeyden keskellä. Kun eräänä iltana lähdin kävelylle, kiinnitin huomiota pimeisiin pyöriin. Aloin laskea vastaantulijoita: lenkin aikana vastaani tuli 29 pyöräilijää, joista kuudella oli pyörässään jonkinlainen valo. Teki mieli halata heistä jokaista! 23 pyöräilijän kohdalla jalankulkija sai siis hätkähtää Kuukkarin talonnurkkien takaa pimeässä ohi suhahtavaa hahmoa.
Tuli mieleen, josko joku näppärä nikkari osaisi yhdistää porilaisen jääkiekkorakkauden ja pyöräilyinnokkuuden. Käyttäisikö katu-uskottavinkin porilainen pyörässään turvavaloa, jos siinä hehkuisi Ässät-logo? Kai se Patasydän sykkii pimeässäkin?